Sitten tuli iso pommi. Vanhempani olivat jostain kummasta syystä päättäneet haluta toisen lapsen perheeseen. En ymmärtänyt miksi. Äidin masun kasvaminen ja sen rasvaaminen oli hauskaa. Mutta masusta syntyi lopulta joku outo tumman lila karjuva paketti. Ensin olin kovin hämilläni. Äidillä oli yht'äkkiä aika paljon hommia paketin kanssa. Paketti oli liian usein äidin tississä (outoa) tai sylissä. Piti opetella tyytymään isän huomioon. Mietin, että onkohan pakettia mahdollista palauttaa. Kuten joululahjat.
Päätin testailla äitiä. Auttaisikohan kovemman asteen kiukuttelu? Ei ainoastaan pukiessa vaan sen vois laajentaa mahdollisimman moniin arjen toimintoihin. Ei hitsi, se alkoi laittamaan mun lempi leluja jäähylle liesituulettimen päälle ja lahjomaan tarroilla hyvää käytöstäni. Pakko oli keksiä jotain uutta känkkäränkän seuraksi. Päätin alkaa koettelemaan Robinia. Jos vähän nipistäis tai kävis tökkii niin oppiskohan se olee. Äiti suuttui jostain kummasta syystä kun kävin puremassa vauvaa sen syödessä rinnalla. Pikku juttu, äitiä varmaan vaan väsytti kun Robin ei tajunnut nukkua öisin ja mä kenkkailin päivät.
Robin kasvoi yllättävän nopeasti. Se oppi tekee kaikkee siistii ja aloin nauraa sille enemmän ja enemmän. Musta alko olla ihan ok, et se jäi kylään.
Nykyään Robin on todella kovatahtoinen ja pitää puolensa. Se kiusaa mua välillä ja tulee pilaa mun leikkejä. En jaksa aina olla se iso järkevä poika, joka antaa mulla olleen lelun Robinille vaan koska se aina haluu juuri sen. Äiti onkin alkanut komentaa Robinia ja musta tuntuu, et se voi oppia jotain.
On oikeestaan hurjan kivaa kun on ikioma pikkuveli. Se leikkii ja riehuu mun kaa ja välillä vähän kinastellaankin. Kiva juttu, ettei palautettu sitä aikoinaan sairaalaan.
"Hyvää yötä rakas pikkuveli, paras ystäväni, aamulla nähdään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!