maanantai 29. lokakuuta 2012

Yöreportaasi

Voihan kellojen siirtäminen. Se vaikuttaa joka syksy muhun ja mun rytmiin. Viikon olen yleensä pihalla ja herään "pirteenä" viiden aikaan. Niin kävi tänäänkin. Onneksi olin simahtanut illalla jo puoli kybän maissa, joten ihan ok unet tuli vedettyä (katkonaiset tosin).

Lasten uuteen sänkyyn totuttelu ja kellojen siirtäminen osui samaan aikaan, joten osa seuraavista ilmiöistä johtuu varmasti jälkimmäisestä. 

Nukuttamiset. Ne ovat onnistuneet nyt kaksi kertaa jopa normaalia helpommin. Robin jää helposti kerrossängyn alakertaan kääntyen kyljelleen pupu kainalossa. Edelleen se tosin pitää nukahtaessaan tutin lutkutus ääntä, vaikka tutin jättämisestä on kohta kuukausi. Batman suorastaan odottaa, että pääsee yläsänkyynsä. "Hyvät yöt" ja ehkä korkeintaan hetki istuskelua sohvalla, niin lapset koisii uudessa sängyssään. 

Yöheräily. Oli toveajattelua, ettei Robin tajuaisi lähteä yöllä sängystään ja oppisi taijan omaisesti nukkumaan kokonaisia öitä sängyssään. Kahden tai kolmen aikaan viimeistään se köpöttelee sieltä kitisten (loukkaantunut varmaan ku ei haettu sitä sängystään, kuten ennen) meidän väliin jatkamaan uniaan. Unet ovat harmillisen levottomat ja Robin liikkuu paljon sekä näkee selkeästi painajaisia. Näin ei vielä muutama viikko sitten ollut. Oltiin silloin vielä tyytyväisiä tilanteeseen ja päätettiin harkita toimenpiteitä vasta, jos Robinin hötkyily alkaa häiritä uniamme. Tai lähinnä mun, ei Pankkiiria mikään herätä. Hötkyilyn ja Robinin iän johdosta, pian pitää alkaa suunnittelemaan unikoulua. Vastaava suoritettiin onnistuneesti Batmanin kanssa noin kahden vuoden iässä. Naapureille kannattaa tosin laittaa varoitus. Sen ikäinen huutaa todella kuuluvasti ja pitkään halutessaan keskellä yötä jotain, mitä on tottunut saamaan. 

Batman tuli molempina öinä vierellemme viiden tai kuuden maissa "Tahdon jonkun kainaloon", ja jatkaa uniaan vielä hetken. Tämä ei varmaankaan johdu uudesta sängystä, vaan kellojen siirtämisestä. Vaikuttaa, että Batman alkaa niihin aikoihin piristymään ja olisi varmis herämään. 

Aamuherätys. Ensimmäisenä aamuna uudessa sängyssä nukutun yön ja kellojen siirtämisen jälkeen molemmat nukkuivat 7.40 saakka. Eli varsin normaalisti (seiska on normaali herätysaika). Tänään taas kun mun herätyskello pirisi varttia yli kuusi (olin valvonut kolmen miehen kuorsatessa vieressä viidestä lähtien, Batmanin kömpiessä sillipurkkiimme) köpöttelivät molemmat pojat huoneestamme viiden minuutin sisällä mun herätyksestä. Veikkaan, että menee heilläkin aikansa kun tottuvat uuteen rytmiin. Hitsin kellon siirtämiset, onko pakko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Komenttisi on iloni, kiitos!