lauantai 24. marraskuuta 2012

Terapiaa

Olemme viettäneet viimeiset seitsemäntoista tuntia kahdestaan Robinin kanssa. Tämä on harvinaista herkkua, enkä ole varma olemmeko koskaan viettäneet kahdestaan näin pitkää aikaa. Batman toipui lääkkeillä korvatulehduksestaan niin, että pääsi eilen lähtemään isovanhempensa kanssa Vierumäelle. Pankkiiri rilluttelee Tallinnassa työporukan kanssa. Tämän seesteisen jakson aikana olen päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin.

- Jakamaton huomioni Robinia kohtaan ilmenee rauhallisen, lempeän, hassuttelevan, sponttaanisti pusuttelevan ja halailevan taaperon muodossa. Jokailtainen riehuminen on poissa.

- Yhden lapsen kanssa on sittenkin paljon helpompaa kuin kahden. Toisaalta pidemmän päälle varmaan jo vähän "tylsää", sillä olemme tottuneet jatkuvaan menoon ja meninkiin.

- Olin onnellinen kun Robin kömpi viereeni yöllä.

- Yhdessä yössä voi tulla ikävä Batmania.

- Nautin kun sain Robinin nukkumaan menon jälkeen kaukosäätimet, sohvan ja ipadin kokonaan itselleni. 

- Tämä viikonloppu tekee hyvää koko perheelle

Leijonaa mä metsästän



Ja tästähän tämä vasta alkaa. Laukku pakattuna, naama puuteroituna odotamme, että mummi tulee kohta ja sitten strattaan vapaa-ajan viettoon. Jihhhaaa!



2 kommenttia:

Komenttisi on iloni, kiitos!