torstai 27. joulukuuta 2012

Supernannylle tarvetta

Tiedättehän sen tv-sarjan Supernanny, jossa nutturapäinen jämptin oloinen täti käy pelastamassa uusavuttomia brittiperheitä? Ohjelman opit tuntuvat itsestään selviltä ja löydät itsesi nyökyttelemästä, että voi itku kuinka ajattelemattomia imbesillejä ne vanhemmat ovat kun antavat lastensa öykkäröidä ja hallita kotia. Sarjan tyypilliset huonokäytöksiset metelöivät kersat ovat syy siihen, miksi jotkut inhoavat lapsia tai vähintäänkin pelkäävät oman jälkikasvunsa tulevaisuutta. Sarjaa katsoessa löytää itsensä myös paheksuvansa kuinka vanhemmat eivät saa lähes kouluikäistä lastaan nukkumaan ajoissa ja viettämään yönsä omassa sängyssään.

Meidän perheessäkin kyseistä sarjaa seurataan ja jopa Batman ymmärtää, että ohjelman lapset ovat tuhmia. Ja vanhemmat laskoja tai tyhmiä. Me vanhemmat voimme saada sarjasta paremmuuden tunnetta kun löydämme tilanteista omia onnistumisiamme.

Olemme kuitenkin nykyään lähes ottamassa luuria käteen ja soittamassa tälle ihmeidentelijättärelle. Meidän meluaitassa ollaan nimittäin Batmanin suhteen ajoittaisessa pulassa niin suunnattomien julkisissa paikoissa tapahtuvien känkkäränkkäkohtauksien sekä yöllisen heräilyn ja meidän sänkyyn tunkemisen suhteen. Viime viikolla koko bussillinen sai todistaa kun Batman riehui kuin yöbussin deekut konsanaan. Nuoli raivareiden välissä muun muassa bussin kuraista lattiaa saadakseen mun huomion. Onneksi muuten kuskeilla on nykyään ne suojapleksit.

Tänään uimahallissa oli todella lähellä ettei valvojat joutuneet tulla väliin, kun olin joutua juoksemaan alasti allasalueelle karkaavan, raivotautisen huitojan perään. Luojan kiitos mulla oli tänään aikuisia apujoukoissa, muuten oltas vielläkin hallilla tappelemassa. Annan itselleni vähän pisteitä hämmentävän noloista tilanteista selviämisestä menettämättä totaalisesti hermojani, toimimalla suhteellisen johdonmukaisesti sekä pysymässä lähes järjissäni. Näistä ennennäkömättömistä raivareista ei vaan ota selvää. Olisi ihana löytää ratkaisu mikä ne laukaisee ja millä ne saadaan tilanteen päällä ollessa laukeamaan. Muulla kuin ajan kulumisella siis.

Toinen ja ehkä edellistä vaikeampi dilemma on toi yöheräily. Onhan se teoriassa kovin yksinkertaista. Tänään tulikin sitten se päätös, että Batmanin täydellinen porttikielto meidän sänkyyn astui voimaan. Edes aamulla sinne ei ole asiaa. Ja se pitää. Kunnes toisin pätetään. Raporttia projektin edistymisestä myöhemmin. Tai Super Nannyn yhteistietojen metsästyspyyntö.

2 kommenttia:

  1. Vaikka nämä supernannyn menetelmät on mukamas niin itsestäänselviä, niissä pitäisi pystyä olemaan niin hemmetin johdonmukainen - aina ja kaikissa tilanteissa. Ja tämä on helpommin sanottu kun tehty kun on väsynyt / kiireinen / julkisella paikalle tai jos päivärytmi menojen takia muuttuukin vähän erilaiseksi. Huoh! Tsemppiä Veera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin. Käytännössä eri tilanteissa ihan eri asia kuin paperilla. Kiitos tsempeistä, eka unikouluyö onneksi jo ohi!

      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!