perjantai 18. tammikuuta 2013

Ensiharrastus

Nyt ollaan vaikean päätöksen äärellä. Pitäisi päättää minkä ensimmäisen todellisen harrastuksen Batman aloittaisi. Jos ei lasketa vauva- ja taaperojumppaa, uimista ja muuta jo nyt perheen kanssa tapahtuvaa tai aikoinaan harrastettua. Vaan sellaista, jonne ei vanhemmat pääse mukaan kuin korkeintaan kentän laidalle kannustamaan. Ensi syksynä olisi otollinen aika aloittaa jokin hauska, Batmanille mieluinen laji. Voisin kuvitella, että nyt vuoden alussa alkaa haut ja jonotus ainakin suositumpiin lajeihin voi olla pitkä. 

Mutta miten voimme valita niin monista mahtavista vaihtoehdoista, joita mamme tarjoaa? Pojalta itseltään ei vielä voi kysyä - tai voi, mutta vastaus vaihtuu varmasti päivittäin. Voimme siis vaan käyttää omaa harkintakykyämme. Mehän se poika parhaiten tunnetaan, joten pääpiirteittäin asia alkaa olla mietitty.

Batman rakastaa soittimia ja tällä hetkellä varsinkin pukin tuomaa ihka oikeaa kitaraa. Aikaisemmin oli huuliharppu in. Mutta jotenkin neljävuotiaan vieminen kitaratunneille tuntuu aika hc- meiningiltä enkä edes tiedä onko sellaista tarjolla yksityistuntien lisäksi. Toiminnan pitää nimittäin meistä olla ehdottomasti ryhmässä tapahtuvaa.


Liikunnallisesti ja motorisesti Batman on aina ollut innokas ja kokeilunhaluinen. Kuperkeikka meni mennen tullen yksivuotiaana ja uima-altaaseen hypittiin parivuotiaana jo pääedellä. Leikkipuistossa kiipeileminen ja motorinen kikkailu on ollut pitkään arkipäivää. Valinta on siis siltä osin aika selvä. Harrastuksen tulisi olla ryhmässä tapahtuvaa liikuntaa. Ei kuitenkaan välttämättä joukkuelaji.


Pankkiirilla on käsipallotausta (lisäksi mm. fudis ja uinti) ja mulla juuret vetää altaaseen kroolaamaan. Uiminen on kuitenkin aika helppo pitää harrastuslistalla ilman maksullisia ryhmiä, onhan mulla ex-uimaopettajan perustaidot lajin kehittämiseen. Käsis ja fudis ovat hyvät vaihtoehdot. Varsinkin Pankkiirin mielestä, mutta ei mullakaan todellakaan ole mitään niitä lajeja vastaan, päinvastoin. Molemmat ovat aika vähävälineisiä (ei tod. lähde hommaamaan mitään lätkäkamoja), edullisia (kai?) ja treenaamisen suhteen suht. simppeleitä joukkuelajeja. Molempia voi vapaa-ajalla treenata isän (ja miksei munkin) kanssa.



Mulla on kuitenkin yksi oma suosikki. Ja se on temppukoulu, eli telinevoimistelun tyyppinen. Erittäin monipuolisesti kehittävä ja ennen muuta hauska ensilaji. Itselläni ei ole lajista kokemusta koulun liikuntatuntien lisäksi, mutta arvostan erittäin korkealle lajin taitajia. Kuitenkaan luonnollisesti neljävuotiaalle harrastuksessa tärkeintä on ehdottomasti sen mielekkyys ja rento meininki. Tahdomme, että Batmanne muodostuu harrastuksesta sen verran mieluinen juttu, ettei sitä tarvitse sinne pakottaa. Kurssiluontoinen harrastus olisi myös hyvä, ei ole tarkoitus heti lisätä treenimääriä tai alkaa kilpailemaan. Tämä ei myöskään sido liikaa, jos laji osottautuu ihan vääräksi.

Kun päästään yhteisymmärrykseen lajista, pitäisi pikimmiten alkaa ottaa selvää missä toimintaa tapahtuu ja milloin/miten siihen haetaan. Onko teillä kokemuksia/vinkkejä esim. yllämainituista lajeista? Jakakaa ihmeessä!





8 kommenttia:

  1. Urheilu on aina hyvä harrastus, oli kyseessä mikä tahansa laji, varsinkin joukkuelajit. Tosin lätkä maksaa enemmän kun laki sallii kun uusia kamoja saa olla ostamassa vähintään kerran vuodessa. Oma pentu saa luvan alkaa harrastamaan Golfia ja jotain joukkuelajia kun aika koittaa. Musiikkia *EI* en halua että kotona soitetaan nokkahuilua tai rumpuja...

    Futis on "halpa" laji. Pallo, suojat ja kengät. Lähes kaikki aikuiset jotka ovat jalkapalloa pelanneet tuntuu ainakin olevan täysipäisiä. :)

    Hyvä ja fiksu isä kun olen niin eilen vaimon katsoessa emmerdalea (siinä oli joku huumeidenkäyttöjuttu) niin kysyin vajaa 3v. pojaltani että tuleeko siitä isona narkomaani. Hän vastasi että ei, hän menee jalkapallokentälle tekemään maaleja. heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. :) Juuri lätkässä se kamojen määrä ja usein huonot treeniajat mietityttää. Ei aloiteta, ellei jossain vaiheessa pojat vaatimalla vaadi. Sitten menee harkintaan.

      Hauskasti vastattu pojaltasi, fiksu pikkumies!

      Poista
  2. Tuli heti mieleen telinevoimistelu :) Siitä saa aika hyvät eväät, joista voi ponnata mihinkä lajiin vaan, kun omat intressit tulee selkämmiksi. Kaverin poika kävi muuten sellasessa "jumpassa", missä kokeiltiin eri lajeja. Joka lajia (tai mitkä nyt listalla oli) pari kertaa.

    Aika ihanaa, kun lapset kasvavat ja tulee uusia kuvioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ois kyllä niin hyvä! Onko tietoja järjestävisti tahoista?

      Poista
    2. Siis sellasista missä kokeillaan kaikkia? Voisin kysyä kaverilta :)

      Poista
    3. Sainkin jo infoa, ei tarviikaan kysellä, kiitos! :)

      Poista
  3. Mä sanoisin että jos muksu on päivähoidossa niin siinä on harrastetta tarpeeksi noin pienelle... jos johonkin haluaa viedä niin ehdottomasti sellaiseen mikä on vaan kerran viikossa ja homma menee muksujen ehdoilla ja leikin varjolla. Esim. lätkä (käytän nyt sitä esimerkkinä vaikka ette sinne ole viemässäkään :)) alkaa aika pienestä pitäen olla melko totista touhua oheisharjoituksineen kaikkineen. Ja mun henk. koht. mielipide on että alta kouluikäsille riittää sen hoidon lisäksi ne perheen yhteiset puuhat harrastukseksi. On se sitten perheuintia tai mitä vaan.
    Nämä on toki aina myös muksukohtaisia mutta meillä lapsilla oli valmiudet harrastuksiin vasta kouluikäisenä. Ja silloinkin kokeiltiin muutamaa lajia ennenkuin se oma kiinnostuksen kohde löytyi. Etukäteen saattoi tuntua että hei toi vois olla kiva juttu niin muutaman kerran kokeilun jälkeen sitten ei ollutkaan niin. Vaikka joukkuelajit olisi oikeasti sosiaalisten taitojen puolesta suotavia niin kaikista penskoista ei ole niihin. Niin tai näin niin kannattaa ensin kokeilla muutaman kerran ennenkuin lyö lopullisesti lukkoon plus hankkii kaikki tarvikkeet jne.
    Siitä olen kyllä mäkin samaa mieltä että urheilu on aina hyvä harrastus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kokeilumielessä kerran viikossa ja leikin varjolla. :)

      Katsotaan miten innostus kasvaa vai käynnistyykö lainkaan. Maltti on tässäkin valttia. Varsinkin vanhemmille. ;)

      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!