tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kiireestä kantapäähän

Kiire, sata asiaa to do- listalla, tulipaloja sammutettavana, dead lineja, aikatauluja. Joskus niin työelämässä kun kotona kaikki nämä tapahtuu samaan aikaan. On haastavaa pitää lankoja hallinnassa. Ahdistaa. Kunnes tulee taantuma. Ja silloin ihmettelee, että mitä sitä tuli taas ylireagoitua. Oltua hetkellisesti paniikissa.

Itse olen huomannut, että sekä töissä, että kotioloissa tietynasteinen tekemisen puutteettomuus on hyvästä. Pysyy sellainen sopiva flow päällä eikä pääse laiskistumaan. Jos hommaa ei ole tarpeeksi, ei jaksa tehdä edes niitä muutamiakaan hassuja. Mutta sitten sellainen liiallinen työtaakan määrä, päällekkäiset sairastumiset, kalenterin täyttyminen, kiire sekä lähestyvät dead linet ovat kyllä pidemmän päälle aika pyllystä. 

Itse koen kestäväni stressiä välillä huonosti. Huonounisuus, naisellinen asioiden liiallinen analysoiminen ja tunneherkkä luonne ovat huono yhdistelmä stressaavan elämäntilanteen kanssa. Onneksi itselläni näitä taakaksi kertyneitä pidempijaksoisia stressikausia on ollut vain muutamia. Kotona Robinin ollessa noin puolivuotias ja työelämässä nuoremmalla iällä. Hetkittäisiä vastaavia toki useinkin, kuten lähiviikot. Tällä kertaa ainoastaan toimiston puolella havaittava ilmiö. Kotona perhe ollut kiitettävän terve ja asiat menneneet sulavasti tämän talvikauden. (Tosin viimeyönä molemmat lapset yskivät ja tuhisivat räkäisinä)

Miten te reagoitte kiireeseen ja stressiin? 

Kahden kuukauden päästä tämän viinin alkulähteillä stressittömänä

1 kommentti:

  1. Saan nopeasti fyysiset oireet stressistä. Vaikka päänsäryn tai jos jatkuu pidempään, tulee flunssa. Eli huonosti kestän, vältän siis parhaani mukaan!

    VastaaPoista

Komenttisi on iloni, kiitos!