maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pelaamisesta

Meillä asuu peliaddikti. Ja se ei ole Pankkiiri, joka pelaa nykyään pleikkarilla varsin maltillisesti. iPadilla, iPhonella tai pleikkarilla pelaamisesta turhan kiinnostunut on Batman. Ja tämähän on luonnollisesti meidän vanhempien aikaansannosta.

Varsinkin näistä kahdesta ensin mainitusta i-vempaimesta on tullut meidän perheen pysyvät jäsenet. Heti aamusta joku meistä ottaa iPadin latauksesta ja alkaa katsella sähköposteja, facebookkia tai lastenohjelmia. Pian aamutoimien jatkuessa Pankkiirin suihku- ja pukemisosioon, aloittaa Batman pelaamisen. Pelit jatkuu siihen saakka kun on ulkovaatteiden pukemisen ja päiväkotiin lähdön aika. Jos hyvin käy (näin ei kuulemani mukaan käynyt tänään), onnistuu aamu osittain iPadinkin ansioista varsin kivuitta.

Sama teema jatkuu heti kun tulemme päiväkodista illalla kotiin. Alan tehdä ruokaa ja tälle toimelle rauhaa antamassa on taas tämä i, niin kuin ihmeellinen laite. Tällä kertaa ihmelaitteena toimii mun iPhone, sillä Padi on Pankkiirilla töissä mukana, eikä se ole vielä kotitunut. Pelit jatkuvat sopimuksen mukaan siihen saakka kun ruoka on valmis. Ja ne usein jatkuvat vielä sen jälkeenkin, pätkissä. Onneksi välissä sentäs leikitään vaikka pallolla ja pelataan lautapelejä sekä tehdään normaalit iltatoimet. Iltaisin voi olla hyvinkin hetkiä, että koko perhe istuu vierekkäin sohvalla, jokaisella eri mediapeli käsissään.

"Älä äiti häiritse mua kun mä pelaan"
Nämä iPadilla ja iPhonella pelattavat pelit ovat pääasiassa hyvin harmittomia, rauhallisia ja osa kehittäviäkin. Pleikkari on sitten eri asia. Sillä Batman saa pelata vain viikonloppuisin. Meillä on kaksi lapselle sopivaa peliä, Toy Story ja Batman Lego- peli. Molemmat ovat olleet kovin mieluisia, mutta nyt on synttärilahjaksi saadun Batman- pelin kulta-aika. Tässä pelissä Batman- sarjakuvasta tutut hahmot seikkailevat legoukkojen muodossa. Tiedossa on takaa-ajoa, ongelmien ratkomista ja tietysti taistelukohtauksia.

Tämä koko pelimaailma esiintyy vahvasti meidän Batmanin toimissa. Varsinkin pleikkarilla pelattavien pelien osalta. Pelin jälkeen otetaan esille lelu Batman ja Robin hahmot ja seikkailu jatkuu niillä. Mukana leikeissä on myös muita ukkeleita, kaikilla mielikuvituksen mukaiset roolinsa. Usein näämme jo Batmanin ilmeestä, että nyt ollaan pelimaailmassa sisällä ja silloin meidän Robinkin saa usein halusi se tai ei osallistua mielikuvitusretkeen.

Usein pelaaminen sujuu hyvässä hengessä

Pääpiirteittäin suurempaa ongelmaa pelien kanssa meillä ei ole ollut. Toki joskus (kuten tänään) iskee känkkäränkkäkohtaus kun on aika lopettaa pelaaminen. Aina hyvissä ajoin lopettamisesta varoittaminen ja aina ennen pelaamista tapahtuma sopimus sen sovussa lopettamisesta ei toimi. Tulisiko känkkäränkkä tällöin joka tapauksessa? Sitä en tiedä. Takaraivossa kuitenkin meillä vanhemmilla huono omatunto ja epävarmuus siitä pelaako lapsemme liikaa? Voisi siitä olla haittaa lapselle? Tietysti voi, jos lapsi pelaa aivan liikaa, mikä rajoittaisi esim. normaalien mielikuvistusta ja motoriikkaa kehittävien leikkien leikkimistä, lautapeleillä pelaamisen vuorovaikutusta sekä ulkoilua ja muita harrastuksia. Mutta miten tässä meidän perheen toiminnassa? Kun pelaaminen on päivittäistä ja tuntuu, että Batman odottaa viikonloppuja pääasiassa sen pleikkarilla pelaamisen takia. Ruoka syödään salamannopeasti, eikä edes perjantainen karkki maistu ennen kun pelit on saatu hyvin käyntiin. Hullua, I'd say.

Ollaan päätetty rajoittaa Batmanin päivittäistä pelaamista. Tänään illalla koitamme testiä, ettei koko iltana pelata mitään muuta kun lautapelejä. Kiukkua ja huutoa on ihan varmasti tiedossa, mutta sen me kestämme. Ja perusteluna lapselle on se, että aamulla oli niin kovat känkkäränkät pelaamisen lopettamisesta ja tärkeimpänä se, ettei jokapäiväinen pelaaminen ole tarpeellista, saatikka hyväksi. Meille tulee rankka ilta kun ei ole ihmelaitteita helpottamassa elämäämme. Siitähän niissä pääasiassa on kyse. Hyvä testi siis koko perheelle. Kerron myöhemmin miten kävi.

8 kommenttia:

  1. Meillä on perjantaisin pelipäivä, jolloin kuka tahansa saa pelata niin paljon kuin jaksaa :) muina päivinä pelaaminen on harkinnan varaista, mutta koitan pitää pojilla täysin pelittömiäkin päiviä. Pienempi pelaa meillä AngryBirdsejä, Wii-pelejä (suosikit kaikenlaiset Super Mario&kumpp. pelit ja Cars pelit) ja pojilla on myös mun vanha GameCube, jolla pelataan silloin tällöin, siinä on myös Marioita ja pari ajopeliä.
    Silloin en kuitenkaan rajoittele jos on ollenkaan huono ilma tmv, mutta silloin meillä pelataan tanssipelejä, Just Dancet on Pienemmän suosikkeja ja lisäksi meillä on joitain urheilupelejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa järkevälle.

      Eilinen menikin sitten ihan helposti kun kerroin jo matkalla tarhasta kotiin, että tänään ei pelata sitten mitään muuta kun lautapelejä. Ei vinkunut Padin perään yhtään. Sama jatkui aamunkin, ehkä saa tänään illalla hetken pelata niitä rauhallisia pelejä. Jos edes pyytää. Musta tuntuu, että se on lähinnä toi Batman-peli, jota tulee rajoittaa entisestään. Noi muut on tosi rauhallisia ja kehittäviäkin eikä se pelaa niitä mitään tuntikaupalla. Itsekin se kyllästyy aika nopee ja haluu alkaa touhuamaan.

      Poista
  2. Kirjoituksestasi innostuneena analysoin 5 minuuttia myös oman jälkipolveni toimintaa, ja peliaddikti sieltäkin paljastui.

    http://lihavasika.com/2013/03/lasten-pelaamisesta/

    Tosin täytyy myöntäää että tuossa artikkelissa kirjoittamani rankaisu/uhkailu on hyvin harvinaista toimintaa ja on silloin vain käypää valuuttaa jos tabletin käyttö on lähtenyt tiettynä päivänä lapasesta tai muuten vaan käyttäydytään huonosti. :)

    ps. Tässä juuri olen myös pohdiskellut pitäisikö sankarille ostaa synttärilahjaksi joku ps3 peli..tai mahdollisesti käytetty super-nintendokonsoli. Voi olla vähän aikaista 3 vuotiaalle tosin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä esiintyy kanssa tuota kiristämistä. Mutta joskus kiristysväineenä on lemppari lelut, joten aika saman asian tuo ajaa, ellei jopa tehokkaammin. Aikanaan uhkailuun riitti pelottelu, että iltasatu jää lukematta.

      Batman sai ekan pleikkaripelin tuossa 3,5- vuoden iässä (Toy Story, K3) ja nyt 4-vuotiaana sai ton Batman - pelin toivottuna synttärilahjana. Siinä merkintä K-7, joten ehkä syynä pelin aiheuttamaan levottomuuteen niinkun simppeli asia kun ikäraja. Niitä ilmeisesti kannattaa noudattaa. :D

      Poista
    2. Copy/pastasin tuonne oman blogini kommenttikenttiin keskustelun jonka kävin Facebookissa erään henkilön kanssa. Aika jyrkkää kommenttia jos kiinnostaa käydä katsomassa, en viitsi koko litanjaa tänne copy/pastata. :)

      Poista
    3. No huh mitä tekstiä toi kaveri lateli. Oikeesti. Helppo se on tuomita ja heiluttaa etusormea kun ei itse ollut vanhempi. Viihteellinen keskustelu, sain nauraa :D Hyvin pistit vastaan. ;)

      Poista
  3. Luin mielenkiinnolla tästä pelaamisesta, vaikkei miellä olekaan vielä ajankohtaista. Meillä lapset kohta 5 ja 2,5 eivät ole vielä pelanneet mitään muita kuin lautapelejä. Me vanhemmatkaan emme pelaa muita pelejä, vaikka mieheni työskentelee it-alalla. Mä en ole koskaan ollut kiinnostunut, ja miehellä taas on ajanvähyys tullut eteen ja sitä kautta vissiin kiinnostuksen lopahtaminenkin. Lapsemme eivät siis ole saaneet mallia pelaamisesta kotoa, eikä kavereiltakaan. Johtuu varmaan siitä, että esikoinen on tyttö (ehkä tytöt pelaavat vähemmän?) Joka tapauksessa tiedän, että jossain vaiheessa lapsille eivät lautapelit riitä, ja sitten pitää miettiä tätäkin asiaa tarkemmin. Varmaankin teemme säännöt siitä milloin ja mitä saa pelata, ja tappelemme sitten niiden noudattamisesta lasten kanssa...
    Ikärajoista aiomme olla tarkkoja. Varsinkin esikoinen on herkkä, eikä senkään takia kannata yhtään tuoda hänelle mahdollisesti pelottavia tai levottomuutta/ylivilkkautta aiheuttavia juttuja liian aikaisin. On niitä ikärajoja joku pohtinut työkseen, joten mun ei sitten tarvitse:)
    Mukavaa viikkoa!
    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Emmi. :)i Tostahan se juuri johtuu. Vanhempien mallista niin kuin kaikki. Meillä isä on omistanut aina pleikkarin ja se on kuulunut elämään. IPadin hankkimisen jälkeen lasten kiinnostus sillä rämppäämiseen ja pelaamiseen heräsi. Ja mehän sinne pelejä ostettiin. Suurin osa tosin aika opettavaisia, etsitään oikeita värejä ja muotoja jne.

      Hyvä mittari meillä sille liikaa padillä leikkimiselle on ne raivarit kun pitää lopettaa. Silloin on syytä pitää taukoa ja vähentää. Ja onhan padista hyötyäkin! Se on toiminut lukuisien ravintola- ja esim. lentokonekeikkojen pelastajana.

      Itse väitän, että sopivassa määrin ( varmasti vähemmän kun meillä nyt) pelaaminen on kehittävää ja jopa hyödyllistä. Juuri pelin tyylistä riippuen sekä ikärajojen sisällä. Mutta tuskin myöskään pelaamattomuus on mikään rajoittava tekijä. :) Vaikeita juttuja nämä.

      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!