Musta vihreä parsa on parasta niin sanotusti au naturel - keitettynä suolavedessä. En kaipaa siihen edes kastiketta, vaan musta se menee monen ruoan kanssa lisukkeena ihan sellaisenaan. Onhan se aika nannaa myös esim. grilattuun pekoniin tai parmankinkkuun käärittynä. Ja tietty hollandaise-kastikkeella. Parsarisotto on myös taivaallista. Pitääkin väsätä sitä tässä lähipäivinä.
Se on sama juttu parsan kun kotimaisten mansikoiden kanssa. Niiden kausi on niin lyhyt, että se tulee hyödyntää tehokkaasti. Joka kerta kaupassa käydessä pitää ostaa parsaa. Ehtii sitten jo lähes kyllästyä siihen kun kausi on ohi. Viikonloppuna keitettiin parsaa naudan ulkofilepihvien ja punajuuri-peruna-vuohenjuustokratiinin rinnalle. Jämiä tästä söin tänään töissä lounaaksi. Toimii.
Suosittelen lämpimästi myös parsan grillausta/paistamista voissa, miedohkolla lämmöllä.
VastaaPoistaJostain luin/kuulin/näin unta että parsan kun keittää iso osa mausta liukenee veteen. Mikäli parsa taas paistetaan voissa tai grillataan ljyttynä, maku jää itse rehuun.
Grillatessa/paistaessa tuo tuppaa jäämään vähän al denteksi, mutta itseäni ei ainakaan haittaa. Hyvä vaan. Riippuu mistä tykkää. (ps. pitää varoa ettei polta nuppuja).