Meidän paikka

Olen elänyt suurimman osan nuoruudestani Espoossa. Latokaski on ollut kotipaikkani aina kolmannelle luokalle siirtyessä siihen saakka kun 21- vuotiaana muutin vanhempien luota Pankkiirin kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Helsingin Puistolaan. Espoolle on aina paikka mun sydämessä, olenhan viettänyt onnellisesti siellä merkittävän osan elämästäni. 

Pankkiiri on taas kotoisin Helsingin Munkkivuoresta - kilometrin päästä nykyisestä asunnostamme. Muistan kun Pankkiiri vei mut seurustelumme alkuaikoina tämän vuosituhannen alussa lenkille kotinsa lähimaastoon ja juoksimme erityisen alueen läpi. Paikka jäi mieleen. Mulla ei ollut aavistustakaan, että puiston keskelle rakennetun ympyrän muotoisen sympaattisen Munkkivuoren vierestä löytyy toinen, yhtä viehättävä maailma. Vehreän golfkentän ja meren väriin on rakennettu 90-luvun alussa oma pieni lähiö - Talinranta. 

Seuraavan kerran ajoimme viheriön puistoista tietä pitkin luonnon keskelle vuoden 2007 keväällä. Olimme matkalla katsomaan elämämme ensimmäistä mahdollista omistuskaksiota. En tiedä oliko se keväisen aurinkoinen päivä, alueen tunnelma vai asunnon pohjaratkaisu, mutta rakastuimme heti. Ja sinne olemme jääneet. Muutimme Batmanin vauvavuoden jälkeen samassa taloyhtiössä toiseen rappuun, isompaan nykyiseen asuntoomme. Ja tahto alueelle jäämiselle on edelleen voimassa.

Tässä on sitä jotain. Ei tarvitse kävellä hiekkatietä kuin muutama sata metriä Vermoon päin ja on Espoossa. Helsingin keskustaan on vaan noin seitsemän kilometriä. Lenkkeillessä pääsee haistelemaan meri-ilmaa ja hiihtoladut lähtevät talvisin takapihalta. Talin jalkapallokentät ovat kivenheiton päässä. Ryhmäperhepäiväkoti, jossa Batman oli taaperoikänsä sekä nykyinen erinomainen päiväkoti ovat kulman takana. Alueelle ei tule kuin yksi tie, eikä läpikulkuliikennettä ole. Tämä takaa alueen rauhallisuuden ja oman persoonansa. Tänne tullaan vaan, jos määränpäänä on Talinranta. Tämä on meidän paikka.