lauantai 3. toukokuuta 2014

Vaikeita valintoja

Elämä on täynnä valintoja. Joka päivä joutuu kohtaamaan tilanteita, joissa on vaikea tehdä päätöstä. Farkut vai mekko, jäätelö vai vanukas, pihalle vai puistoon. Lista on loputon. Mulla on tullut lähiaikoina vastaan valintoja liittyen ihan arkisiin asioihin.

Luovuttaa pitkittyneelle flunssalle vai leikkiä ettei sitä enää ole? 
Voihan sitä laittaa nenäsumutetta ja mennä salille leikkien ettei nenä ole tukossa. Eihän tämä voi enää tarttua, tän on pakko olla vaan mun normaalitila.

Aloittaa raskauden tässä vaiheessa tärkeä keventäminen vai jatkaa risteilyn ja vapun jälkeistä herkuttelua? 
Meidän kaappi kun notkuu edelleen nakkeja, sipsejä, donitseja, jäätelöä, simaa ja mulle sallittuja juustoja. Kotona paljon aikaa viettäessä on tosi vaikea vastustaa näitä syntisiä makupaloja. Tiedän, että raskauden vikan kolmanneksen lähestyessä kertyy helpommin kuin koskaan niitä kuuluisia vararenkaita, jotka eivät todellakaan ole vauvalle välttämättömien ravintoaineiden aiheuttamia. Toisaalta tässä tilassa on itselleen paljon normalia armollisempi, mitä mässäilyyn tulee. Ja se on musta nimenomaan yksi raskauden parhaita puolia.

Pitää tiukempaa linjaa Batmanin pleikkarilla pelaamisessa vai antaa sen "kehittää pelisilmäänsä" fudiksessa? 
Se kun voisi vaan pelata fudispeliään kaiken kotonaoloaikansa. Meillä on kuitenkin sovitut pelipäivät, jotka sijoittuvat menojen mukaan viikonlopulle. Nyt kun on ollut epämääräinen viikkorytmi ja ylimääräisiä vapaapäiviä, on pelaaminen lipsunut lähes päivittäiseksi. Tiedän, ettei se ohjaimen rämpyttäminen hengenvaarallista ole, mutta tuleehan siitä vanhempana huono omatunto. Huonosti käytäyttyessä ja vierotusoireiden ilmetessä ollaan rajoitettu pelaamista ja otettu luvattuja pelipäiviä pois.

Rokottaa lapset vesirokkoa vastaan vai mennä ystäville kylään vartavasten tautia hakemaan?
Muunmuassa Valeäidin perhe on lähiaikoina joutunut rajun vesirokon kouriin. Olen kuullut muistakin vastaavista tapauksista, joissa on aikeina ollut rokotteen hakeminen, mutta vihuliainen näppylähyökkäys on ehtinyt ovelle ensin. Tuntuu järjetömältä mennä vartavasten vaarallistakin tautia hakemaan, vaikka totuus on se, että mitä nuorempana taudin sairastaa, sen lievempänä sen voi saada. Olen vakavasti harkinnut rokotteiden hankkimista. Mutta onhan rokotteillakin haittapuolensa.

Vaikeaa, vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Komenttisi on iloni, kiitos!