Tänään oli jännä päivä. Batman pääsi ensimmäiseen turnaukseensa pelaamaan kolmessa pelissä vuotta vanhempien HJK:n joukkueen vahvistuksena. Batman ei ole ehtinyt harrastaa lajia seurassa kun reilun kuukauden, joten omaa peliasuakaan ei vielä ole. Onneksi saatiin lainapaidat käyttöön. Intoa ja jännitystä puhkuen suuntasimme aamupäivällä Vantaalle VJS- kentälle.
Kenttä oli täynnä iloisia lapsia, urheilun huumaa ja tervettä kilpailuhenkeä. Pienten lasten pelaaminen on hellyyttävää seurattavaa. Siitä kun puuttuu aikuisten liiallinen kilpailuhenkisyys tai totisuus. Vastustajapelajaa voi auttaa ylös ruohon pinnasta eikä tavoitteena ole pelkkä voitto. Pääasia on, että saa kokea tervettä ryhmähenkeä, onnistumisen tuntemuksia ja rakastamansa lajin huumaa.
Batman sai pelata ensimmäisessä turnauksessaan kaikkia kolmea pelipaikka, jotka tämän ikäsarjan peleissä on. Puolustajaa, maalivahtia ja hyökkäjää. Tässä vaiheessa kun luonnollisesti vielä haetaan sitä omaa parasta osaamisaluettaan. Omin sanoin pojan lempparipaikka on "maalintekijä" ja hyökkääjän pelipaikkaa vaikuttikin viimeisen pelin mukaan pojalle omimmalta. On se ihana seurata kun toinen on löytänyt niin mieluisan oman juttunsa, vaikka äiti ei mikään lajin suurin fani olekaan. Tärkeintä on, että toinen nauttii eikä treeneihin joudu väkisin pakottamaan. Plussana toki fudiksen helppous, edullisuus ja isän mielenkiinto lajiin. Huomenna taas treeneihin.
 |
| Pikkuveli jaksoi kannustaa hienosti |
 |
| Maalivahtinakin oli aika kiva pelata |
 |
| Vikassa pelissä Batman teki maalin ja valittiin pelin parhaaksi pelaajaksi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!