sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Yksinhuoltajana

Nyt tulee vastapainoa edelliselle positiivisuutta pursuavalle postaukselle.

Kuusikymmentäneljä tuntia. Se on nyt kulunut aika, jonka olen viettänyt lasten kanssa yhteen putkeen. Lähes koko ajan ainoana vanhempana, ilman pienintäkään levähdystaukoa. Aikahan ei ole mitenkään suunnattoman pitkä ja meillä on mennyt ihan hyvin. Mutta tähän kun lisätään tosiasia, että olen viimeisellä kolmanneksella raskaana, jonka johdosta en nuku öisin kuin lyhyissä pätkissä, tulee hommaan kiva lisämauste. Heräilen jokaiseen kyljenkääntöön, kramppeihin, pissahätään, kuumuuteen, nälkään, lapsiin tai muuten vaan. Vietän joka yö useita tunteja hereillä. Kaiken kruunaa tänaamuinen meidän kaikkien kolmen kello kuuden herätys (norm. viikonloppuisin kasin aikaan) kuopuksen pissalammikosta.

Arkisien päivän pelastuksena toimivien päiväunien jäädessä pois, huomaan selkeän eron käytöksessäni. Hermot ovat tiukalla, ärsyynnyn pienestä, korotan ääntäni ja jäähyovi käy turhankin herkästi. Ja ajatus siitä, että Pankkiiri viettää hyvin ansaitusti mökkilomaa poikaporukalla, ei yhtään helpota katkeruuden siemenen syttymistä. Mäkin haluun. Ja kun mulla ei ole sitä työpaikkaa, jossa ajatusmaailma on aivan toinen ja jossa jopa pääsee hetkellisesti ikävöimään lapsiaan. Iso osa tästä kaikesta on ihan varmasti psyykkistä. Asioita on usein parempi olla miettimättä liikaa, mutta se on välillä helpommin sanottu kuin tehty.

Arjen keskellä mulle on elintärkeää lyhyet, omat irtiotot vaikka salin tai shoppailun merkeissä. Ajan ei tarvitse olla kuin tunti tai pari ja jaksaminen on taas aivan eri luokkaa. Myös päiväuiaika on tässä tilassa mulle ensiarvoisen arvokas. Olen onnellisessa asemassa ja minulla on näihin usein mahdollisuus. Tämän postauksen ideana ei ole valittaminen tai säälipisteiden kaipuu. Joskus vaan heikolla hetkellä helpottaa hieman avautua hetkellisestä uupumuksen poikasestaan. Väsyneenä _kaikki_ on vaan paljon hankalampaa. Ja ihan huikea hatunnosto yksinhuoltajille, joilla ei ole toimivaa tukiverkostoa.

Huomenna taas uusi, normaalirytminen arki - Can't wait.

Tässä se en ole minä, joka mököttää



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Komenttisi on iloni, kiitos!