Lähdetään heti aamusta lähiostarille Batmanin parturiin ja kauppaan valitsemaan karkkipäivän namit ja limut. Palaamme kotiin puolenpäivän aikoihin. Hyvin pian kotona alkavat selkeästi aikasempia harkkareita napakammat, mutta todella epäsäännölliset supistukset ja alaselän jomotus. En ota niitä ensin lainkaan tosissaan - en tahdo pettyä. Laitan kuitenkin Pankkiirille töihin viestin, että pieniä merkkejä on, mutta käsken ottaa rauhasssa ja jatkaa töitään normaalisti. Lupaan pitää hänet ajantasalla.
Syömme lounaan ja nukutan Robinin päiväunilleen. Batman saa pelata perjantain kunniaksi pleikkarilla fudispeliä ja mä koitan lepäillä omassa sängyssä. Torkahdan, mutta herään jo hieman edellisiä kovempiin supistuksiin. Alan kellottaa niiden väliä. Höh. Välillä väli on viisitoista minuuttia, joskus taas yli puoli tuntia. Turhauttavaa. Päätän olla liikaa huomioimatta niitä ja lopetan kellottamisen. Ne kuitenkin jatkuvat hyvin vaihtelevilla väleillä ja voimakuudella. Synnytys on kaiken aikaa mun mielessä.
Syömme välipalan ja suuntaamme lasten kanssa pihalle. Batman pelaa fudista ja Robin pyöräilee potkupyörällä. Koitan osallistua heidän tekemisiin kävelemällä - jos vaikka supistukset näin yltyisivät. Pihallaolon aikana koen pari todella napakkaa ja selkeästi synnytystä enteilevää supparia. Sanon vaivihkaa Batmanille, että tänään saattaa tulla lähtö. Hän ei juurikaan reagoi asiaa.
Sisälle tullessa kello on noin puoli viisi. Tilaan luvatut pizzat. Supistukset yltyvät ja niiden väli on joskus vain viisi minuuttia. Ne alkavat olla sitä luokkaa, että on vaikea pitää ne lapsilta piilossa. Pyydän heitä auttamaan pakkaamisessa, jotta ovat valmiita lähtemään tarvittaessa mummilleen yöksi. Lapset alkavat heti riehumaan hermostuksissaan. Se ei helpota mun oloa. Soitan Pankkiirille ja varmistan, että se on kotimatkalla. Pizzat tulee, syön mitä supparien (nyt jopa kolmen minuutin välein) välissä ehdin. Pankkiiri huomaa heti musta, että nyt on tosi kyseessä ja vie pojat hoitoon mummille.
Supistukset voimistuvat kaiken aikaa ja niitä tulee muutaman minuutin välein. Soitan Kätilöopistolle. He neuvovat olemaan kotona sen mitä pystyn ja soittamaan takaisin heti kun kivut yltyvät liiakseltaan. Noin tunnin päästä (klo.19.30) soitan sairaalaan uudestaan ja kerron, että lähdemme pian. He toivottavat meidät tervetulleiksi. Automatka sairalaan on täyttä kidutusta. Matkalla ehtii tulla kolme todella pahaa supistusta. Istuminen paikallaan turvavöihin köytettynä on ahdistavaa.
Kahdeksan aikaan olemme sairaalassa, pääsemme suoraan synnytyssaliin. Kohtu on kolmisen senttiä auki ja supistukset todella napakoita. Heti kun pääsen tuttuun ja turvalliseen kiikkustuoliin ja saan ilokaasun käteeni, helpottuu olo huomattavasti. Seuraamme Pankkiirin kanssa supistuskäyriä monitorista kun missäkin kisastudiossa. Näämme siitä myös muiden synnyttäjien käyrät. Vanha kilpaurheilija herää sisälläni ja päätän koittaa nopeuttaa toimistusta seisomalla. Näin supistuksien välit kiristyvät ja käyrät pysyvät paremmin ylhäällä. Otan mielummin hieman enemmän kipuja nopeuttaakseni toimitusta.
Kätilömme vaihtuu ja uusi kätilö tekee sisätutukimuksen siinä kymmenen aikaan. Kohdunsuu on viisi senttiä auki. Kätilö suosittelee epiduraalia ja lupailee, että sen vaikutuksen jälkeen on jäljellä enää ponnistus. Kuulostaa ihan liian helpolta ja suostun empimättä ehdotukseen. Puudutuksen laittaminen sujuu hyvin, vaikka se on aina yksi ikävin osa synnyttämistä. Kätilö puhkaisee lapsivesikalvot. Puudutuksen vaikuttaessa ja kipujen lievetessä koitan lepäillä. Pankkiiri tekee samoin, mutta ei nuhaltaan onnistu siinä.
Reilun tunnin päästä puudutuksen vaikutus alkaa vähentyä. Kuten kätilön kanssa sovimme, lisätään toinen satsi puudutusainetta, jotta ponnistus olisi mahdollisimman kivuton. Kohdunsuu on seitsemän senttiä auki ja kätilö lupailee ponnistuksen olevan ihan kulman takana. Kello alkaa lähentyä vuorokauden vaihetta ja on selvää, että vauvasta tulee lauantain lapsi. Lepäily-yrityksemme jatkuu.
Vähän ennen yhtä yöllä tunnen supistukset lievästi ja koen pientä ponnistuksen tarvetta niiden yhteydessä. Kohdunsuu on valmis ponnistamiseen. Kätilö katetroi mut ja ponnistaminen saa alkaa. Ponnistuvaihe on kivuton, muttei mitään lastenleikkiä. Sen kesto on neljätoista minuuttia. Apuvälineitä ei tarvita, mutta kätilö kutsuu toisen avukseen huomattuaan vauvan leveähköt hartiat.
23.8.2014 klo.01.24 syntyy lapsi numero 9199. Kaunis tyttö, joka painaa kaikkien yllätykseksi jopa 4190 g ja on 51 senttiä pitkä. Päänympärys on 35,5 senttiä. Hän parkaisee heti komeasti ja rauhoittuu äitinsä rinnalle. Tytöllä on selkeästi kova imuntarve ja hän on onnellinen tissi suussaan. Hän saa kätilöiltä arvosanaksi yhdeksän. Mutta meille hän on täysi kymppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!