Hetken arjessa

Meidän perheen lomat loppuivat eilen kun pojat palasivat päiväkotiin. Pankkiiri tosin palasi jo viime viikon perjantaina töihin, mutta loppiaisen tuoman pätkäviikon johdosta loma tuntui pidemmältä. Pojat odottivat jo kovasti kavereiden näkemistä ja suuntasivat eilen hyvillä mielin tarhaan. Vastaanotto hakiessani poikia oli kuitenkin normaalia riemukkaampi - oli nimittäin koti-ikävä kuulemma päässyt yllättämään. Liikoja poikien ei tarvitsekaan arkielämään tottua, sillä huomenna onkin jo perjantaiseen tapaan vapaata ja ensi viikkoon mahtuu vain kaksi tarhapäivää. Lomamatkan jälkeen romahdus arkeen voi ollakin kaikkien perheenjäsenten kohdalla myös jet lagin takia dramaattisempi. Mutta sitä nyt on turha vielä murehtia.

Itse olen arki-ihminen ja tykkään rutiineista. Olen ehtinyt hoitaa asioita (mm. tilata uuden verokortin ja lähettää Batmanin esikouluhakemuksen), pestä pyykkiä, järjestellä kotia sekä kasata jo matkan tavaroita olkkarin pöydälle. Pitkin päivää ja öisin valvoessa (esim. vauva tississä kiinni) mieleen tulee asioita, joita tulee ennen matkaa hankkia tai tehdä. Aloimmekin Pankkiirin kanssa listaamaan juttuja, joita tulee muistaa tehdä/pakata.

Koska aamuheräämisessäni ei ole Tehotytön ansioista vaihtelua arjen ja loman välillä, on arkeen palaamisessa rankinta elämäntapojen kiristäminen. Pääsin joululomalla urheilemaan ihan mukavasti kolmisen kertaa viikossa, mutta ruokatottumukset olivat jo valmiiksi imettämisestä johtuvan sokeririippuvuuden lisäksi retuperällä. Kolmen viikon ryllittely saa aikaan turvonneen ja entistä väsyneemmän olon. Onneksi tästä suurin osa on nestettä, josta pääsee eroon muutaman päivän kevennyksellä. Mihinkään suurempaan diettiin ei olekaan tässä välissä tarvetta. Sokerivälipalojen poisjättäminen ja puhtaampaan ravintoon keskittyminen edes muutamaksi päiväksi tekee ainakin henkisellä puolella hyvää.

Jännitämme myös kovasti matkaseurueemme terveystilannetta. Pankkiirin veljen perhe on nimittäin sitkeässä tautikierteessä, johon liittyy korvatulehdus. Näin ollen heidän kohtalonsa matkan suhteen selvinnee vasta ihan loppumetreillä. Ja nyt kun meidänkin perhe pysyisi terveinä, eikä päiväkodista tai työpaikalta tulisi mitään ikäviä tuliaisia. Nyt vaan peukut pystyyn serkkujen pikaiselle parantumiselle!