Jenny Lehtinen kirjoittaa todella osuvasti usein miten naisille kohdistuvasta näkymättömästä työtaakasta nimeltään metatyö. Kaikki se ylimääräinen ajattelutyö, joka tulee normaalien haalarien jalkalenksun korjaamisen ja parittomien sukkien etsimisen lisäksi. Esimerkkinä uusien kurahousujen hankkimisprosessi, lasten vaatteiden pakkaaminen tai kaverisynttärien suunnitteleminen. Kaikki se ajatustyö, jota ei ole kongreettista ja josta harvemmin saa kiitosta, mutta jos siinä epäonnistuu saa kyllä kuulla kunniansa. (Tässä lisää statistiikkaa aiheesta.)
Tämä ei ole mikään miesten haukkumiskampanja, mutta tosiasia on vaan se, että naisille tämä kovin vähän tunnustettu homma lankeaa ikään kuin vahingossa. Harva sitä välttämättä haluaa näkymättömän kotityön tuoman ylimääräisen taakan yksin kantaa. Kuitenkin kun työn on aloittanut, on vaihto tai edes työn tasaaminen lennossa haastavaa.
Mutta miksi ei voisi yrittää? Mä ainakin otan tavoitteeksi, että viimeistään mun töihin palatessa Pankkiiri saa osallistua entistä enemmän metatyöskentelyyn. Nopein pikakurssihan olisi isän kotiin jääminen lapsia hoitamaan. Parissa kuukaudessa ehtisi jo oppia alkeet. Meille se ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Aluksi metatyöskentelyn omaksuminen vaatii varmasti pitkää koulutusjakoa ja opastusta, mutta kyllä Pankkiiri fiksuna miehenä osaa ottaa vastuuta eikä pelkää uusia haasteita. Ja toki alussa voidaan aloittaa helpommasta päästä. Pankiiirille luontevinta voisi olla vaikka lasten harrastuksiin liittyvät projektit. Robin on aloittamassa fudisharrastusta, joten sen aloittaminen voisi olla Pankkiirin vastuulla. Projektiin toki kuuluu myös varusteiden kartoittaminen ja hankkiminen. Puhumattakaan harjoituksiin kuljettamisen aikatauluttamisesta ja suunnittelemisesta. Mutta tästä voisi hyvin aloittaa.
Lähteekö muut mukaan projektiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!